Minä opettajana

Olen opettanut pianonsoittoa vuodesta -96 alkaen, aluksi satunnaisia yksityisiä oppilaita ja vuodesta -06 alkaen musiikkiopistoissa. Säveltämistä, sovittamista ja musiikinteoriaa olen opettanut syksystä -09 alkaen Länsi-Helsingin musiikkiopistossa. 

Minulle tärkeätä opettamisessa on henkilökohtaisen kontaktin saaminen oppilaisiini. Tämän saavuttamiseksi pyrin tietoisesti laskemaan auktoriteettini sellaiselle tasolle, joka mahdollistaa tasavertaisen kommunikaation tunneillani. Siksi annan pianotunneilla oppilaille paljon liikkumatilaa etenkin ohjelmiston valinnassa, mutta jonkin verran myös tuntien sisällön suhteen. Joskus oppilaat tuovat itse kappaleita tunnille ja toisinaan he valitsevat muutamasta ehdottamastani itselleen mieluisimman. Jotkut ovat kiinnostuneita pop-kappaleiden säestämisestä, toiset pianosovitusten tekemisestä ja kolmannet ihan perinteisten pianokappaleiden soittamisesta – saattaapa joku kaivata joskus neuvoja omien kappaleidensa säveltämiseenkin. Jos kappale on oppilaan itse valitsema tai tekemä, hän harjoitteleekin sitä yleensä paljon innostuneemmin kuin opettajan määräämää kappaletta.

Vapaan säestyksen opetuksessa kannustan oppilaita luovuuteen: perustaitojen omaksumisen ohella improvisoimme paljon ja oppilaat saavat myös tehdä omia sovituksiaan kappaleista sen hetkisten taitojensa puitteissa. Kannustan oppilaitani myös säveltämiseen, jonka opettamisessa erityisen tärkeää olisikin tukea oppilasta oman äänensä löytämisessä.

​Kaikessa opettamisessa kasvattaminen on aina jonkin verran läsnä. Soittotunneilla käydessä opitaan paljon muitakin asioita kuin vain soittamista, mm. keskittymistä, täsmällisyyttä, epäonnistumisten sietämistä ja esiintymistä. Joillekin oppilaille tunneilla on myös terapeuttinen merkitys: viikottainen tapaaminen kahden kesken opettajan kanssa saattaa muodostua yllättävänkin tärkeäksi ihmissuhteeksi siinä vaiheessa elämää. Silloin pianonsoiton opettaminen on jo oikeastaan hyvin lähellä nuorisotyötä.