Minä opettajana

Olen opettanut pianonsoittoa vuodesta -96 alkaen, aluksi satunnaisia yksityisiä oppilaita ja vuodesta -06 alkaen musiikkiopistomaailmassa, aluksi Pohjois-Kymen musiikkiopistossa ja myöhemmin Länsi-Helsingin musiikkiopistossa ja RMO Taukossa. Musiikin teoriaa säveltämisen ja sovittamisen muodossa olen opettanut syksystä -09 alkaen Länsi-Helsingin musiikkiopiston muusikon perusvalmiudet -kurssilla. Kurssi on musiikkiopistotason teoriat suorittaneille tarkoitettu vapaaehtoinen jatkokurssi, jonka sisällön olen saanut päättää hyvin pitkälti itse.

Minulle tärkeätä opettamisessa on henkilökohtaisen kontaktin saaminen oppilaisiin. Tämän saavuttamiseksi yritän tietoisesti laskea auktoriteettini sellaiselle tasolle, että voisimme kommunikoida tunnilla mahdollisimman tasavertaisesti. Siksi annan pianotunneilla paljon valtaa oppilaalle etenkin ohjelmiston valinnassa. Jos kappale on oppilaan itse valitsema, hän harjoittelee sitä paljon innostuneemmin kuin opettajan päättämää kappaletta. Joskus oppilaat tuovat itse kappaleita tunnille ja toisinaan he valitsevat muutamasta ehdottamastani itselleen mieluisimman. Tässä on paljon eroja oppilaskohtaisesti: jotkut ovat hyvinkin aktiivisia ja toiset taas odottavat opettajan kertovan tarkkaan, mitä soitetaan milloinkin.

Länsi-Helsingin musiikkiopistossa meillä on käytössä myös hopsit eli henkilökohtaiset opetussuunnitelmat. Käymme siis kunkin oppilaan kanssa syksyn alussa läpi, mistä juuri hän on kiinnostunut, kuinka paljon hän voi käyttää aikaa pianonsoiton harjoitteluun ja mitkä ovat yhteiset tavoitteemme tunneilla etenemisen suhteen. Mahdollisia ongelmatilanteita syntyy opettajan ja oppilaan välille helpoiten silloin, kun opettajan ja oppilaan tavoitteet eivät kohtaa käytännössä: opettaja haluaa ehkä lahjakkaan oppilaan päätyvän opiskelemaan musiikkia ammatikseen, vaikka oppilas itse haluaisi vain viettää mukavaa aikaa pianon ääressä silloin tällöin. Hopsin tekeminen selkiyttää tavoitteita paljon ja sitä tehdessä tutustuu myös paremmin uusiin oppilaisiin.

Kaikessa opettamisessa kasvattaminen on aina jonkin verran läsnä. Soittotunneilla käydessä opitaan paljon muitakin asioita kuin vain soittaminen, mm. keskittymistä, täsmällisyyttä, epäonnistumisten sietämistä, esiintymistä ja niin edelleen. Joillekin oppilaille tunneilla on myös terapeuttinen merkitys: viikottainen tapaaminen kahden kesken opettajan kanssa saattaa muodostua yllättävänkin tärkeäksi ihmissuhteeksi elämän varrella. Näitä asioita ei kannatta opettajan eikä vanhemman unohtaa!

Vapaan säestyksen opetuksessa kannustan oppilaita luovuuteen: perustaitojen omaksumisen ohella improvisoimme paljon ja oppilaat saavat myös tehdä omia sovituksiaan esitettävistä kappaleista sen hetkisten taitojensa puitteissa. Myös sävellyksiä teemme jonkin verran, vaikka niihin keskitynkin enemmän em. muusikon perusvalmiudet -kurssilla.